maanantaina
It's where my demons hide
katsoessani niitä ihmisiä mietin niiden tarinoita. yksi istuu aina samassa nurkkapöydässä ja jättää pohjat muoviseen kahvikuppiin. toinen on koditon ja kolmas ostaa kymmenen iltakaljaa. neljäs menetti veljensä ja viidennen nimeä en vieläkään tiedä. muut tulevat ja menevät ja toiset eivät ehkä koskaan enää päädy tänne.
mun nimeä ei muisteta tai sitten kasvoja ei tunnisteta. ja kun mietin omaa tarinaani
sivut näyttävät kovin tyhjiltä.
en enää anna sille tilaa hengittää
luulen että oon juossut tarpeeksi kauas
kääntyäkseni takaisin
poiketakseni reitiltä
päätyäkseni jonnekin minne joskus ei pitänyt
mutta tänään mä teen sen kaiken omasta tahdostani
siksi koska se on mun valinta, mun päätös.
hengittäminen ei oo koskaan tuntunu näin helpolta
jotenki niin kevyeltä
mä pystyin siihen, pystyn tähän ja paljon muuhun
ja mä aion jatkaa vaikka reitti on hukassa
koska mä oon vahvempi kuin ikinä
ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen
mä en kaipaa mitään enkä ketään
mulla on kaikki ja vielä enemmän
mulla on vapaus ja koko maailma
mulla on vapaus ja koko maailma
Mitä suonissa juoksee on puhdasta kaipuuta
katonraja kellertää
kun kasvot punertaa viinistä ja
sanat ovat saaneet uudet merkitykset
kun kaikki tuntuu jotenkin
harvalta
epävarmalta
mutta selkeeltä
sä tiedät miten sydämen saa käyntiin kun se pysähtyy
missä järjestyksessä kuollaan ja miten tänne synnytään
mä olen olemassa vain kirjojen kuluneiden sivujen ja sottaisten lyijykynäpiirrosten kautta
mä haluan tietää kaiken kosmoksesta ja Buddhasta ja siitä mitä tänne jää kun mitään ei ole enää jäljellä.
mussa ei ole mitään enkä mä ole mikään
musta ei puhuta tutuille ja totuus on helppo jättää kertomatta
annan anteeksi vaikkei pyydetä
mut vielä joskus kaikki on helppoa ja mä olemassa.
torstaina
Lähteä kun pitäisi jäädä, jäädä kun pitäisi lähteä
kaipaan vähän kerrostaloja. parvekkeita korkeella ja kaikuvia rappukäytäviä.
verkkokellareita ja hissejä joiden ääniin herää aikaisin aamulla.
verkkokellareita ja hissejä joiden ääniin herää aikaisin aamulla.
oon unohtanut sanoa paljon mutta ei niillä oo kiire
kaikkee ei edes tarvitse sanoo kun puhe vaan pilais sen kaiken
mietin muuttuko maailma ennen mua vai mä ennen maailmaa
ja pysyiskö kaikki viimein näin
maanantaina
tällaista
muistan kun opettelin juomaan teetä. se oli pari kesää sitten englannissa. kieli paloi ja korvat olivat lukossa ensimmäisen päivän. se kesä oli tähän astisen elämäni parhaimpia, viime kesä yksi huonoimmista vaikka pääsinkin palaamaan lontooseen, sinne missä opettelin pari kesää aikaisemmin juomaan teetä. siellä miljoonakaupungissa taisin löytää osan itseäni ja opin pärjäämään vähän paremmin ja sitä tunnetta kaipaan aina välillä.
tää lukulomaksi nimetty muutama viikko taitaa mun osaltani kulua kaikilla muilla tavoilla kuin lukien. kaikki muu tuntuu tällä hetkellä tärkeämmältä. olen esimerkiks katsonut nyt vuorokauden sisällä kolme elokuvaa, joista kaksi on ollut älyttömän huonoja. valvon myöhään vaikka väsyttäisi ja aamulla herään ennen kymmentä kertaamaan ruotsin kielioppia ja kirkkohistoriaa. oikeasti lopetin välittämästä jo viikkoja sitten.
tajusin olevani samassa pisteessä kuin kolme vuotta sitten. silti tilanne on ihan erilainen. haluan vaan entistä enemmän pois ja tarpeeksi kauas. pärjätä itse mutten kuitenkaan ihan yksin.
kaiken kaikkiaan kaikki tuntuu ihan hyvältä. mä tiedän mitä haluan ja vaikken tiedäkään minne oon menossa niin ainakin tiedän suunnan. en mä oo surullinen, vähän vaan epävarma ja rikkonainen ja oikeasti haluaisin kirjoittaa enemmän ja paremmin ja pystyä juoksemaan kovempaa ja pitempään ja kasvattaa hiukset ja uskaltaa matkustaa los angelesiin mutta ehkä joku päivä. tällä hetkellä tän täytyy riittää.
jotain piti vielä sanoa. rakastan ylläripuheluita ja täytän huomenna 19.
torstaina
viidet erilaiset kannet
23.2.2012 klo 00:07
Sä olet mun jokainen heikko kohta. Mun huonosti toimiva viinapääni ja katkerasti vuotavat kyyneleeni. Mä haluan jättää suhun jälkeni joka ei katoa vaikka sä päättäisitkin kadota mun luota. Se lepäisi niin syvälle juurtuneena sussa ettet saisi siltä nukutuksi.
Sä olet mun jokainen heikko kohta. Mun huonosti toimiva viinapääni ja katkerasti vuotavat kyyneleeni. Mä haluan jättää suhun jälkeni joka ei katoa vaikka sä päättäisitkin kadota mun luota. Se lepäisi niin syvälle juurtuneena sussa ettet saisi siltä nukutuksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)