joskus hiljaisuus on niin paksuu että siitä vois leikata paloja.

Aamulla meinasin silmät kiinni pudota portaat alas
painan pään polviin ja avaan silmät hehkulamppukylpyhuoneessa

8:32, 8:58, 9:27
tää on niin turhaa miksei vaan voi kääntyä ja kadota

seuraavaksi kyynelkanavat auki ja taas yksi maailmanloppu valmiina.
uskon että tänään näin sun kasvoilla jokaisen mahdollisen tunteen yhtä aikaa
ja jokin siinä oli niin kaunista etten mä saanut hetkeen henkeä ollenkaan.

kolmannella asemalla ensimmäisestä katsottuna
siellä seisoi kasvoista harmaa hymyilevä nainen ison kukkakimpun kanssa
kyynelkanavat aukesivat uudelleen mutta ihan hetkeksi vain.

minuuttien jälkeen seison sillä asemalla millä se tuntematon jäi ohittavan junan alle
tänään siellä haisi kalja ja katupöly enkä mä jäänyt katsomaan taakse

olohuoneessa haisi isän konjakki
sitä on kai läikkynyt matolle
ikkuna oli auki ja niskaan tuuli


en tiedä mitä tapahtuu mutta tiedän että se mitä mussa tapahtuu nyt ei ole ennen tapahtunut, se on räjähtävää ja vaarallista mutta mun on kestettävä sillä eihän mulla ole muuta vaihtoehtoa. mä opin vielä hengittämään silmillä ja kylkiluidenkin läpi.

mutta rakas kai sä muistat että me ollaan tässä yhdessä
mä kuolen joka kerta pienen määrän kun sä katsot mua sillä tavalla tyhjästi
silloin mä en oikeastaan näe mitään, mä vaan olen ja hengitän ja lasken aukkoja silmien välissä

mutta rakas hätää ei ole, sillä kai sä muistat että me ollaan tässä yhdessä.

jo tunti sitten sanoin käyväni nukkumaan
''kirjoita ylös onnistumiset ja epäonnistumiset''
no voi vittu

tänään oli eri kokoisia ja näköisiä kalliita laseja ja lautasia näteissä riveissä ja mieli teki vetää alas vuorotellen jokainen niistä ja kattoa miten ne kolisten särkyy kun ne osuu lattiaan

räjähtääkö kuu jos se on tarpeeksi suuri ja punainen
voiko nukkuessa kuolla

en tajua mitään mutta oikeastaan se on pientä, tänään vihaan kaikkea mutta huomenna on taas parempi

lyökää päähän ehkä mä sitten nukahdan.

Puut hivuttautuu vielä vähän lähemmäs, puhun hiljaa sillä toivon etten itsekään kuulisi. Seinät näyttää jotenkin valkoisemmilta kuin eilen, joku mua keinuttaa heiluttaa ja kieltää näyttämästä sitä puolta mikä haluaisi tulla esiin. Mieleen palautui kevät aikoja sitten ja se tyttö, saman niminen kuin ensimmäiseni ja muistan sen luisen selän ja käsivarret sekä silkkisen äänen jota monet rakasti mutta jonka mä olen jo vahingossa unohtanut. Oon unohtanut niin paljon ja toivon että se on vaan hyvä, nyt mä haluan nähdä vieraan kaupungin ja uuden elämän ilman tyhjiöitä. Nainen yritti saada mut sanomaan että jos tyttöni jättää mut mä tapan itseni mutten mä sanonut sitä koska ei, mähän pelkään kuolemaa enkä enää edes meinaa uskaltaa sanoa koko sanaa ääneen. Vähään aikaan en ole päästänyt kynsiä kasvamaan näin pitkiksi ja nyt lakkasin ne mustaksi, mä yritän näyttää vahvalta ja elävältä ja kirjoitan sanoja ja lauseita ylös jotta että ehkä joku päivä vielä en vain näyttäisi elävältä vaan myös tuntisin itseni sellaiseksi.

Mun kädet on vähän ruhjeilla
eilen elämä maistui suudelmilta vereltä juomilta joita en ole ennen maistanut
tuntui kosketuksilta pitkän hiljaisuuden jälkeen, kiviltä jalkojen alla
iltatuulelta poskipäillä
hengitykseltä ohimolla

kulkiessa öisiä katuja mä mietin että enää mä haluaisin vaan pystyä
kävellä tummaa moottoritietä pitkin silmät sidottuna
ensin etuperin sitten takaperin
nauraisin ja kompastelisin ja nousisin aina ylös edelleen nauraen
luottaisin ja pystyisin sanoa ääneen ''mä kyllä selviän tästäkin''

oi kun mä haluaisin vaan pystyä

Nainen juo kahvia ja koko huone tuoksuu kahvilta
nainen on vieras ja huone myös mutta
oikeastaan se tuntuu hyvältä.
Kaksi lausetta ja se saatanan suolavesi jo sumentaa mun näkökenttää.

Iltapäivällä mun paita on lattialla sun toimesta
teen mehua lasiin ja silitän hiuksia

nyt kun kädet upottaa lavuaarin lämpimään veteen kynsinauhoja kirvelee.

En mä maailmaa pelkää nyt vaan pysyisin mielelläni vähän kauempana siitä.

maihinnousu on alkanut
olen nilkkoja myöten vedessä mutten silti pysähdy.
en tiedä mikä siinä on niin vaikeaa
laittaa adjektiivit ja verbit peräkkäin
sanoa mikä se tunne on tuolla jossain hyvin syvällä.

vesi nousee missä on pelastusrengas
ei sillä väliä kun pelastan kuitenkin ensin muut, sitten itseni

näen huomisen toisella tavalla kuin ennen
haluan uskoa että tällä kertaa se on hyvä.