joskus tuntuu kuin näkisin muiden päiden sisään eikä se olekaan niin kivaa kuin voisi luulla. varsinkaan kun ei tiedä oikein omankaan pään sisältöä ja yhtäkkiä haluaisi löytää ratkaisut kaikkien muiden ongelmiin. sitten on ne jotka vasta nyt huomaa ettei elämä olekaan helppoo ja tuntee olevansa niitä jo askeleen edellä.
sä nukut ja mä hiivin varpaillani ettet heräisi. aamulla taas heräät ennen mua ja lähdet mutta tiedän että tuut aina takaisin. samoin kun sillon kun itse lähden niin tiedän että oot täällä silloinkin kun palaan. silti vaikka on niitäkin iltoja kun pidät mua etäällä ja katsot sillä tietyllä tavalla tai jätät katsomatta ollenkaan.
en löytänyt sitä yhtä hetkeä elämästäni vaikka kuinka etsin. löysin vain ne vanhat rock-balladit ja henkilöt joilla on aina paikka mun sydämen vieressä. löysin vihaiset viestit ja hiljaiset puhelut, odottavat päivät ja viikot joita mulle ei koskaan korvattu. löysin itkut ja helpotuksen ja sen tiedostavan tunteen vatsassa kun kaikki on jo sanottu eikä auta kun jatkaa matkaa. löysin tainnuttavan ikävän ja tunteen joka ei koskaan minnekään kadonnutkaan.
mut oikeasti mua ei enää pelota. ei vaikka kaikki on epävarmempaa kuin aikoihin ja menetettävää on enemmän kuin koskaan. sä muutit mun kylkeen ajat sitten ja tiedän sen nyt että muutit siihen jäädäksesi. tiedän sen koska tuut aina takaisin. mäkin tulen vaikka kaipaan helsinkiä ja pitkiä katuja vaikeilla nimillä ja vaikken ymmärrä sitä mikei kevät koskaan tule silloin kun se lupaa ja miksi ihmiset eivät katso mua pitempään silmiin. ihan vaan vaikka pari sekuntia pitempään. mut kaikki on hyvin nyt kun alkaa jo hämärtyä ja näen tästä sun paljaan selän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti