se vanha mies naapurista lähti ainakin viikko sitten ja toissapäivänä kuulin ettei se tule enää takasin. tänään kukat sen ikkunan takana oli jo kuollu.
oon alkanut juosta, en karkuun tai kenenkään muun takia vaan siksi koska siitä tulee hyvä olo. jos sataa mä juoksen silti, mieluiten niin kauan että se lakkaa.
parhaiten kaikki onnistuu puoliteholla. mun on helppo olla ja laskea päiviä kesään mut silti odotan jotain vaan joka päivä enemmän ja se turhauttaa. mut en ehkä silti halua lopettaa odottamista koska sitten taas yksi asia loppuu.
mussa räjähtelee nykyään paljon ja sitten yleensä ite keräilen osaset ja pistän paikalleen. sitten ei jaksa miettiä vaan haluais sulkee silmät ja nukkua pitkälle seuraavaan päivään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti