se lipuu yli ja ohi ja kiertää selän takaa
milloin tää kaikki on ohi milloin se loppuu
kesäisin tajuaa miten yksin sitä oikeasti onkaan, muttei sitä tarvitse sen enempää miettiä koska ajatukset on niin helppo keskittää johonkin muuhun. hyvin aikaisin keväällä tutut kolot alkaa muistutella itsestään ja loppukevät ei sitten kesästä enää paljoa eroakkaan.
syksyllä ainoat vaikeat on pimeät ja kylmät aamut vaikkei se pimeys muuten haittaakaan (kukaan ei näe mua jos en halua niiden näkevän).
minä, aamujakin kylmemmät ja pimeämmät illat ja kellon tikitys ovat silti joskus liikaa.
muistan sen kun vähän kerrallaan oli hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti