maanantaina

en enää anna sille tilaa hengittää



luulen että oon juossut tarpeeksi kauas
kääntyäkseni takaisin
poiketakseni reitiltä
päätyäkseni jonnekin minne joskus ei pitänyt

mutta tänään mä teen sen kaiken omasta tahdostani
siksi koska se on mun valinta, mun päätös.

hengittäminen ei oo koskaan tuntunu näin helpolta
jotenki niin kevyeltä

mä pystyin siihen, pystyn tähän ja paljon muuhun
ja mä aion jatkaa vaikka reitti on hukassa 

koska mä oon vahvempi kuin ikinä
ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen
mä en kaipaa mitään enkä ketään

mulla on kaikki ja vielä enemmän
mulla on vapaus ja koko maailma



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti