katsoessani niitä ihmisiä mietin niiden tarinoita. yksi istuu aina samassa nurkkapöydässä ja jättää pohjat muoviseen kahvikuppiin. toinen on koditon ja kolmas ostaa kymmenen iltakaljaa. neljäs menetti veljensä ja viidennen nimeä en vieläkään tiedä. muut tulevat ja menevät ja toiset eivät ehkä koskaan enää päädy tänne.
mun nimeä ei muisteta tai sitten kasvoja ei tunnisteta. ja kun mietin omaa tarinaani
sivut näyttävät kovin tyhjiltä.
Pohdintaa, mitä minä olen, häviänkö massaan, olenko merkityksellinen persoona joka huomataan.
VastaaPoistaOlemmeko vain tyhjä paperi.
Tuuli vei eikä kukaan muistanut.
Osaat ajatella.